1/2002

LIIKKUVIEN VALVONTATUTKIEN RASKAS SARJA -

MAALINOSOITUSTUTKA-96:N KOULUTUS HELSINGIN ILMATORJUNTARYKMENTISSÄ

Vuoden 1996 lopulla Suomeen saatu Ilmatorjuntaohjus-96 BUK-M1 -järjestelmä toi tullessaan uudentyyppisten liikkuvien ja tulivoimaisten - ja useammin julkisuudessa näkyvien - ohjuslavettien lisäksi aimo annoksen uutta maalinosoitustutkakalustoa. Alueilmatorjuntaohjuspatterin maalinosoitustutka edustaa niin mittausulottuvuuksiltaan kuin monilta teknisiltä ratkaisuiltaankin uudentyyppistä valvontatekniikkaa ja -kykyä. Tässä kirjoituksessa pyrin valottamaan sekä kaluston erityispiirteitä että käytöstä ja koulutuksesta saatuja kokemuksia tältä yleisesti kovin heikosti tunnetulta aselajin erikoisalalta.

Maalinosoitustutka mittausasemassa. Tutka-antennin takana näkyvää teleskooppimastoa käytetään ilmatilannekuvan lähettämiseen johtokeskukselle.

Tehtävät ja ominaisuudet

ItO-96 –yksikön valvontatutkan tehtävänä on luoda ohjusyksikölle ilmatilannekuva. Tarkoitukseen soveltuvia numeroarvoja ovat:

• Mittausetäisyys 160 km
• Mittauskorkeus vähintään 25 km, riippuu etäisyydestä ja valitusta ohjelmasta
• Lähetystaajuus n. 4 GHz
• Pulssiteho 160 kW

Kuten pulssitehosta näkyy, ei kyseessä ole mikään LPI-tutka – päinvastoin. Maalinosoitustutka-96 on 3D-valvontatutka, eli se mittaa maalin etäisyyden ja sivukulman lisäksi maalin korkeuden. Korkeudenmittauskyky on saatu aikaiseksi vaiheohjatulla tasoantennilla, jonka muodostamaa kynäkeilaa voidaan poikkeuttaa pystysuunnassa elektronisesti. Horisontaalisuunnassa antennia (ja siis keilaa) pyöritetään hydraulisesti.

Tutkalaite on täysin koherentti pulssitutka. Etäisyyserottelukyvyn parantamiseksi siinä käytetään pulssikompressiota. Kiintomaalien vaimentamiseen on käytössä LMI-suodatus, lähivaimennus ja välkekarttaan perustuva sammutus. Ilmakehän tauhkan (sadepilvet yms) ja silpun aiheuttaman välkkeen vaimentamiseen käytetään erilaisia LMI-toimintatapoja.

Suoja-asemaan!

Elektronisen sodankäynnin (tutkahäirinnän) väistöön on käytettävissä kaikki tunnetut ja osin tuntemattomatkin menetelmät.

Tutkajärjestelmä on sijoitettu panssaroidulle tela-alustalle. Tieliikkuvuus on riittävä, eikä maastossa kulkemistakaan rajoita kuin (toivottavasti) vaunun ajajan selväjärkisyys. Vaunun runko suojaa laitteita ja miehistöä käsiaseiden luodeilta ja sirpaleilta sekä taisteluaineilta.

Vaunu on varustettu hyrräpaikannuslaitteella, jonka avulla suoja-asemassa määritetty suunta saadaan siirrettyä mittausasemaan. Paikannuslaite ei kuitenkaan määritä pohjoissuuntaa itse kuten esim. Teldix, vaan käyttäjä laskee vaunun suunnan mittasuuntakehä- ja kiertokaukoputkimittauksella ja asettaa sen paikannuslaitteelle.

Nopeasti asemaan

Tutkan peruskäyttöperiaate on selkeä – mittausasemassa ollaan vain tarvittaessa. Nopeat asemaanmenot ja irtautumiset onnistuvat kaluston teknisten ratkaisujen ansiosta melko helposti. Esimerkiksi laitteiston kännistyminen antennin nosto mukaan lukien hoituu yhtä nappia painamalla. Sähkönsyöttöjärjestelmäkin - kaasuturbiini - kulkee mukana. Mittaus- tai marssikuntoon laiton aikana miehistön ei tarvitse poistua vaunusta.

Lisävarusteina vakiovarusteet

Tutkavaunuihin on käyttökauden aikana tehty pieniä palvelusturvallisuuteen ja käytettävyyteen vaikuttavia muutostöitä ja lisävarusteluita. Parhaillaan on meneillään viestilaitemodifikaatio, jossa vaunujen viestijärjestelmät muutetaan soveltumaan paremmin toimintaympäristön ja käyttöperiaatteiden asettamiin vaatimuksiin.

Lisäksi maalinosoitustutkiin on lisätty mm. työvalot vaunun perään sekä varustelaatikoita ja -lokeroita.

Varusmieskoulutus

Tutkajaoksessa koulutetaan kerrallaan neljä varusmiestä laitteen käyttäjiksi. Parhaillaan on koulutuksessa oleva saapumiserä on ensimmäinen josta koulutetaan kaksi reserviupseeria sodan ajan maalinosoitustutkajaoksen varajohtajiksi. Kaikki laitteelle koulutettavat ovat vähintään alikersantteja. Yleisestä aliupseeri- ja reserviupseerikoulutuksesta vastaavat 4. patteri ja Ilmatorjuntakoulu järjestelmäkoulutuksen jäädessä jaoksen vastuulle.

Kaikki koulutettavat ajavat kalustolle ajo- ja johtamisoikeudet aliupseerikurssin I-vaiheen aikana. Samaten kaikki maalinosoitustutkajaoksessa jatkavat aliupseerit saavat samanlaisen laitekoulutuksen, jolloin harjoituksissa kukin voi toimia vuorollaan ajajana ja johtajana/operaattorina.

Joskus näin. Loppusodassa kello 2 yöllä muistellaan miten se telakenkä oikein vaihdettiinkaan...

Tutkaoperaattoreille opetetaan esim. seuraavia aiheita:

• tutkatekniikka
• maalinosoitustutkan rakenne ja toiminta
• viestikoulutus
• suunnastus- ja paikannuskoulutus
• jaoksen taistelutekniikka
• operaattorikoulutus
• elektroninen sodankäynti

Tärkeintä tehtävää, tutkamittaamista, opetellaan ja harjoitellaan varuskunnallisissa olosuhteissa lähiharjoitusalueelle tehdyissä mittausasemissa. Tällöin perusharjoituksen runko voi olla vaikkapa seuraavanlainen:

1. kaluston valmistelu ja tarkastukset
2. siirtyminen suoja-asemaan
3. vaunun suoja-asematarkastukset, suunnastaminen ja valmistelut
4. asemaanajo
5. tutkamittaaminen, yhteistoiminta johtokeskuksen tai sitä kuvaavan kouluttajan kanssa.
6. asemasta irtautuminen
7. mittauksen jälkeiset tarkastukset

Koulutuksen alkuvaiheessa eri osioita harjoitellaan luonnollisesti pienissä osissa. Osaamisen karttuessa ryhdytään tekemään kokonaissuoritteita, ja painopiste asettuu itse tutkamittaamiseen. Etelä-Suomen ja Suomenlahden ilmatila tarjoavat normaalisti melko runsaasti maaleja, joten tyhjää putkea ei tarvitse tuijottaa. Lisäksi tutkan tuottama ilmatilannekuva voidaan taltioida ja arvioida jälkeenpäin PC-tietokoneen näytöltä. Kouluttaja taas voi harjoituksen aikana kuvata johtokeskuksen toimintaa viestilaitteilla. Pääpaino varuskunnassa on oman laitteen kalusto- ja käyttökoulutuksessa. Taistelutekniikkaa harjoitellaan pääasiassa sotaharjoituksissa.

Tärkeimmät (ja alun perusharjoitusten jälkeen kaikki) harjoitukset pidetään Ilmavoimien harjoitusten aikana ja paikoissa joista voidaan mitata todellisiin hävittäjämaaleihin. Ilmassa on näissä harjoituksissa usein kymmeniä koneita (HN / HW) eikä silppukaan ole jäänyt aivan vieraaksi.

Simulaattoreita enemmän kuin laki sallii...

Koska kaluston mukana ei tullut laitteen sisäänrakennetun koulutussimulaattorin lisäksi mitään muuta koulutusvälineistöä, on tilannetta paikattu kehittämällä itse muutamia omia simulaattoreita. Näitä ovat:

• Tutkan operaattoritoimintojen harjoittelun ja valikkorakenteiden opettelun mahdollistava ”Klaviatuurisimulaattori”
• Näyttölaitteen tulkinnan ja ilmatilanteiden luomisen ja esittämisen mahdollistava ”Tutkaimitaattori-2001”
• Muutama muu havainnollistamiseen käytettävä apuohjelma.

Simulaattorit mahdollistavat perusteiden harjoittelun ja itseopiskelun tilanteissa, joissa laitteen käynnistäminen ei ole järkevää tai mahdollista. Jaoksessa palvelleen reservin kersantti Teemu Liljendalin suunnittelema ja kehittämä ”Tutkaimitaattori-2001” mahdollistaa esimerkiksi kokonaisten ilmaoperaatioiden esittämisen PPI-näytöllä. Luotaessa tutkaimitaattorilla simuloituja ilmatilanteita sidotaan kaikki tapahtumat (reitit, häirinnät, reittipisteet jne.) aikaan. Maalille voidaan määrittää ilmaisutodennäköisyys (voi muuttua kesken reitin), ja imitaattori ottaa esitysvaiheessa huomioon maalin ja tutkan korkeuden laskiessaan tutkahorisonttia – maalit siis näkyvät vasta oikealla etäisyydellä.

Tällaiseen simuloituun operaatioon voi sisältyä säteilyyn hakeutuvia ohjuksia ja erityyppistä passiivista ja aktiivista tutkahäirintää – näitä ei silppua lukuun ottamatta ole toistaiseksi oikeissa mittausharjoituksissa nähty.

”Mikähän nappi, mikähän nappi... uskaltaisikohan koskea?” Tutkalaitteen käyttäminen on onneksi huomattavasti nappulamäärästä saatavaa vaikutelmaa helpompaa.

Tulevaisuus

Kaluston käyttökokemuksen karttuessa tutkasta saatava ”teho” kasvaa jatkuvasti. Lisäksi esimerkiksi huoltojen ja erilaisten vianmääritysten ja tarkastusten opiskelu tarjoaa miltei loputtoman savotan, vaikka laitteita on käytetty jo kohta 5 vuotta. Edelleen puuhastelu tutkan tuottaman ilmatilannekuvan saamiseksi kotimaiseen tulenkäytön johtamisjärjestelmään ja sitä kautta muidenkin ilmatorjuntajoukkojen saataville tarjoaa mielenkiintoisen työmaan.