|
|
| Ari
Suontlahti |
 |
TYHJYYTTÄ VERKOSSA
Edellisen vuosituhannen viimeinen vuosikymmen oli Ilmatorjuntakoululla
erilaisten tietopankkien kehittelyn aikaa. Vuosikymmenen alkupuolella
saatiin aikaiseksi silloiseen atk-luokkaan tietopankki, jonka käyttöliittymä
muistutti huomattavasti nykyisiä internet-pohjaisia tietopankkeja.
Ongelmaksi muodostui kuitenkin se, että kukaan ei tuottanut siihen
opetuksessa tarvittavaa tietoa. Sittemmin tietopankin kehittäminen hylättiin.
Vuosikymmenen puolivälissä luotiin koulun atk-palvelimen kovalevylle
hakemistoihin perustuva, opetussuunnitelmien pohjalta kehitetty
tietopankki, joka sisälsi tiedostoina kurssien opetuksessa käytettävää
materiaalia. Kurssilaisille luotiin omat hakemistot, joihin he kurssin
aikana voivat taltioida omat ryhmätyönsä ja saivat materiaalin
mukaansa siirtyessään joukko-osastoon. Samaan aikaan
Ilmatorjuntaupseeri alkoi ilmestyä internetissä ja USA:ssa aloitettiin
digitaalisen tietopankin kehittäminen, johon oli tarkoitus kerätä
kaikki sotilaiden kouluttamisessa tarvittava ohjeistus ja
opetusmateriaali. Puolustusvoimat ei tarjonnut Ilmatorjuntaupseerin
nettiversiolle minkäänlaista tukea, vaan Petteri Lalu teki arvokkaan
työn omalla kotikoneellaan ja omilla kotisivuillaan.
Tuolloin internet-liittymää ei saanut hankkia Ilmatorjuntakoululle,
koska jokuhan olisi sieltä voinut hakea pornoa tai muita vastaavia
kauheuksia. Muutamaa vuotta aikaisemmin tietokonehankintoihin
suhtauduttiin negatiivisesti, koska ihmiset olisivat voineet pelata
pasianssia työn ohessa. Samallahan olisi pitänyt kieltää henkilökunnan
käynnit kioskeilla tai sanaristikkoja sisältävien lehtien tilaaminen
työpaikalle. Onhan kioskillakin vaarana se, että vahingossa sattuu
vilkaisemaan miestenlehden kantta tai työpaikalla vaarana sortua täyttelemään
sanaristikkoa työpäivän pikaisen loppumisen toivossa. Mainitut
esimerkit eivät johtuneet Ilmatorjuntakoulun johtajan tai henkilökunnan
nuivasta asennoitumisesta tietotekniikkaa kohtaan.
Edellä mainitut esimerkit kuvaavat hyvin suomalaisten upseereiden
suhtautumista tietotekniikkaan. Tietokoneista ja tietotekniikasta jotain
ymmärtävä upseeri leimataan helposti nörtiksi ja näin epäkelvoksi
upseeriksi. Kunnon sotilas työskentelee edelleen tusseilla ja kelmuilla
sekä johtaa lähetillä ja huutamalla. Asiantuntemuksessa turvaudutaan
mieluummin konsultteihin kuin oman väen kouluttamiseen tai
itseopiskeluun. Pioneerihenkeä ei kuitenkaan ole puuttunut ja
puolustusvoimat on hankkinut innolla uusia tietojärjestelmiä. Kuulin vähän
aikaa sitten, että kun puolustusvoimissa valmistauduttiin vuosituhannen
vaihteen atk-ongelmiin, niin käsiteltäviä tietojärjestelmiä löydettiin
yli kolmesataa. Ohjelmistojen kauppiaat ja konsultit ovat saaneet myytyä
puolustusvoimille mitä ihmeellisimpiä ohjelmistoja, jotka eivät
kykene siirtämään tietoja toistensa välillä, puhumattakaan siitä
että voisimme käyttää yhteisiä tietokoneohjelmia siviilien tai
muiden maiden upseereiden kanssa.
Kun ohjelmaa ei saa päivitettyä ns. siviilistä, niin uuden teettäminen
tai vanhan modifioiminen maksaa paljon, koska ohjelma tehdään
ainoastaan puolustusvoimien käyttötarkoitusta varten. Eriytymistä on
perusteltu virusvaaralla ja ties millä muilla ihmeellisillä
selityksillä. Suomalainen pankki- ja pörssijärjestelmä toimii käsittääkseni
tietokoneilla. Eikö sitä virukset tuhoa? Virukset kuulemma etsitään
ja tuhotaan, kun niitä löytyy. Tähän tarkoitettuja
tietokoneohjelmistoja päivitetään jatkuvasti. Onkohan
puolustusvoimien henkilökunnalle annettu koulutusta riittävästi
tietokonevirusten torjunnassa? Osaatko sinä poistaa tietokoneestasi
sinne tunkeutuneet virukset. Osaatko tehdä sen kriisin alkaessa,
jolloin vastustajan levittämät virukset alkavat tuhota tietojärjestelmiämme.
Ilmatorjunta-aselaji on kuitenkin pieniä poikkeuksia lukuun ottamatta
ymmärtänyt tietotekniikan mahdollisuudet upseereiden työn
nopeuttajana ja kehittäjänä. Siirryttyäni kesällä nykyiseen työpaikkaani
ei tietokonetta henkilö-kohtaisena työvälineenä nähty
tarpeelliseksi. Useiden esitysten ja reilun puolen vuoden odottelun jälkeen
sain koneen, joka ei suinkaan vastaa omia käyttäjän vaatimuksiani
vaan työnantajan näkemystä tarpeistani. Ei sen väliä saanko
koneella työt tehtyä, nythän kone kuitenkin on hankittu. Olen alkanut
kiusata esimiestäni esittämällä noin 1500 markka maksavan
kirjoittavan cd-aseman hankintaa, ottaisin tiedostoista varmuuskopioita
ja jakaisin cd-levyillä materiaalia opiskelijoille. Samaa kannettavaa
asemaa voitaisiin hyödyntää myös muiden työntekijöiden tarpeisiin.
Hankintaa on mietitty jo usean virkamiehen voimin ja sen mietiskely on
maksanut yhteiskunnalle tuntipalkoilla maksettuna jo usean cd-aseman
hinnan.
Tietopankkiajatus virisi jälleen Ilmatorjuntakoululla vuosituhannen
lopun lähestyessä. Eversti Risto Häkkisen asiantuntemuksella ja
ennakkoluulottomuudella rakennettiin ilmatorjuntakoululle
puolustusvoimien sisäisessä verkossa toimiva selainpohjainen
tietopankki – it-konttori – sekä internetissä toimiva
verkkosotakoulu milnet.fi. Nämä ovat ainutlaatuisia koko
puolustusvoimien näkökulmasta tarkasteltuna. Tämän mittavan
kehityksen mahdollisti Helsingin Ilmatorjuntarykmentin komentajan
eversti Rauli Korpelan tuki. Samalla aloitettiin ensimmäiset etäopetuskokeilut
ilmatorjuntapatteriston komentajakurssilla. Tietopankin avulla
ilmatorjunnan kantahenkilökunta riippumatta palveluspaikasta voi hakea
omassa sa- ja ra-työssään tarvittavaa viimeisintä aselajitietoa.
Niin vapaaehtoisiin, kuin asevelvollisuuslain nojalla harjoitukseen käsketyille
reserviläisille voidaan jakaa tarvittavaa lukumateriaalia internetissä.
Puolustusvoimien johto on korostanut verkko-opiskelun merkitystä
tulevaisuuden koulutuksessa ja yliopistomaailmassa puuhataan kiivaasti
virtuaaliyliopistoa. Luulenpa, että jos 1990 luvun alun kehitys olisi
saanut jatkua niin Ilmatorjuntakoululla olisi nyt käytössään yksi
maailman moderneimmista sotaväen tietopankeista.
Nyt elämme jälleen kulminaatiopistettä. Palvelimet ovat tiedon osalta
lähes tyhjiä. Opettajien ja opetusmateriaalin tuottajien työ on
ohjattava siten, että se tuottaa helposti käyttöön saatavaa tietoa
kaikille sitä maanpuolustustyössään tarvitseville. Tämä on suuri
haaste Ilmatorjuntakoululle – ilmatorjunnan koulutuksen kehittäjälle.
Tähän työhön hyvän esimerkin tarjoaa USA:ssa kehitetty
opetusmateriaalipankki, joka löytyy osoitteesta 155.217.58.58.
Ilmatorjuntaupseeri on omalta osaltaan mukana virtuaalitiedottamisessa
kehittämällä omia internet-sivujaan aselajimme tiedon jakajana.
Sivuille on lisätty uusia linkkejä, käyhän surffailemassa.
|
