|
Ilmatorjunnan tarkastaja eversti Kari
Siiki
|
 |
SUOMEN PUOLUSTUKSEN VOIMA ON RESERVISSÄ – NIIN
ILMATORJUNNANKIN
Säännöllisin väliajoin aina, kun maanpuolustuksemme suuntalinjoja tarkistetaan, nousee julkiseen
keskusteluun kysymys yleisestä asevelvollisuudesta. Näin on käynyt nytkin Turvallisuus- ja
puolustuspoliittisen selonteon tarkistustyönkin aikana, vaikkakin toistaiseksi selvästi määrärahakeskustelun taakse
jääneenä.
Yleisen asevelvollisuuden sijalle tarjotaan esityksissä ammattiarmeijaa. Ammattiarmeijaan siirtymisen perusteina pidetään yleistä eurooppalaista kehityssuuntaa, parempaa ammattitaitoa ja yleisen
asevelvollisuuden rasitusta. Yleiseen eurooppalaiseen kehitykseen vetoajilla on lähtökohtana hyvin euro-atlanttinen näkemys ja tukena usein meistä hyvin kaukana tehtyjä tutkimuksia. On totta, että NATO:n läntiset jäsenet ovat vähitellen siirtyneet ammattiarmeijaan. Heillä on siihen varoja ja varaa, suhteellisen pieni, keskellä liittolaisia oleva oman maan alue puolustettavanaan sekä usein velvoitteita aikojen takaa kaukanakin
vierailla mailla. Tällaisiin kaukana omasta alueesta oleviin etujen puolustamiseen ammattiarmeija sopii
hyvin. Ennen kaikkea heillä on myös taustavoimana sotilasliiton tuki.
Suomessa tämän ongelmakentän keskeisin kysymys on: Aiommeko itse puolustaa koko valtakunnan
aluetta? Alueemme laajuus huomioon ottaen ainoa taloudellisten resurssiemme ulottuvilla oleva vaihtoehto on yleisen asevelvollisuuden kautta syntyvä suuri reservi. Vain näin voimme valmistautua puolustamaan koko maata.
Nykyaikaisinkin välinein varustettu muutaman kymmenen tuhannen hengen vahvuinen ammattiarmeija voisi keskittyä vain karrikoidusti sanoen pääkaupunkiseudun puolustamiseen ja valtakunnan muun alueen valvontaan. Ammattiarmeijalla on kiistattomat ammattitaitoetunsa, mutta ongelmina varmasti
esimerkiksi riittävän tasokkaan miehistöaineksen rekrytoinnissa ja tappioiden vähäinen sietokyky sekä reservin pienuus.
Vaatimus hoitaa maanpuolustus reservin käyttöön perustuvalla järjestelmällä on kova. Suomella on
kuitenkin siihen erinomaiset edellytykset, joista tärkeimpiä ovat perinteet, kansan vahva maanpuolustustahto ja hyvä koulutustaso. Taloudellisiakin resursseja on tarvittaessa kohtuullisesti.
Ilmapuolustuksen ja siinä mukana ilmatorjunnan asettamat vaatimukset henkilöstön laadulle ja ammatti-taidolle ovat aina olleet korkeat. Tämän yhdistäminen edellä esittämääni asevelvollisuusarmeijaan ei ole ongelmaton. Toisaalta tekniikka ei ole luonut pelkästään haasteita, vaan myös ratkaisuja. Nykyaikainen asejärjestelmä voi olla käyttäjälleen aiempaa helpompi oppia ja omaksua, huoltojärjestelmälle sitä
vastoin tietyn tason jälkeen entistä vaativampi. Lyhyt palvelusaikamme ja mahdollisen kriisin kuva vaativat ehdottomasti kertausharjoituksia, joissa varusmiesaikana hankittuja perustaitoja voidaan säännöllisin väliajoin verestää ja toimia joukkokokonaisuuksina. Tämän lisäksi useissa eri tehtävissä vaaditaan
ammattimaisempia toimijoita. Tämä edellyttää mahdollisuuksia pidempiin palvelussitoumuksiin tai runsaita kertausharjoituksia esimerkiksi johtamis- ja ohjusjärjestelmien käyttäjille ja kunnossapitäjille.
Kokonaismaanpuolustuksen kannalta on hyvä muistaa, että tärkeätä maanpuolustustyötä löytyy myös
aktiivisimman joukkoihin sijoittamiskauden jälkeenkin. Puolustuksemme tarvitsee jokaisen panosta,
ammattisotilaita riittää vain keskeisimpiin tehtäviin. On syytä muistaa, että kaikkien alojen
valmistautuminen edellyttää tietoa ja laajaa tuntemusta kriisin olosuhteisiin. Koulutuksessa reserville on opittava
antamaan vastuullisia tehtäviä ja mahdollisuuksia harjaantua, se on voimamme.
|
